Asioita, jotka jokaisen viestijän tulisi myöntää itselleen

Viestintä on upea laji täynnä mahdollisuuksia, joihin aina ei kaikesta mahdollisuus-, visiointi- ja ”viestintä kuuluu kulmahuoneeseen” -puheesta huolimatta haluta – tai ehkä edes tajuta – tarttua. Jotta viestinnän juhlapuheet muuttuisivat todellisuudeksi, jokaisen viestijän olisi hyvä myöntää itselleen muutama asia.


1. Älä oleta, että ketään kiinnostaa

Ketään ei lähtökohtaisesti kiinnosta, miten huikea, kaunis ja upea yrityksenne on, jos tuo upeus ei tuota näille jotain lisäarvoa. Oman erinomaisuuden paukuttaminen ilman, että se sidotaan kohderyhmän tarpeisiin on sama kuin paasaisi ensitreffeillä vain itsestään: ikenetkin vetäytyy -tason tylsää. Oman navan kaivelemisesta katse kannattaakin suunnata sinne, missä asiakkaiden ja sidosryhmien tarpeet yhdistyvät yrityksen tarjoamaan arvoon ja viestinnän tavoitteisiin. Tuosta sweet spotista kun lähtee liikenteeseen, alkaa kaikilla olla taas kivaa.

2. ”Suuren yleisön” tavoittelu on keskimäärin harhaista hommaa

Ei ole enää olemassa kohderyhmää ”suuri yleisö”, jonka voi vetää pakasta kun joku kysyy vaikeita viestin tavoiteltuun kohderyhmään liittyen. Tai on, jos tavoite on suoltaa kaikille kaikkea eli laimeaa huttua ei kenellekään – sen verran yksilöitynyttä toimiva viestintä tänä päivänä on. Yleisö odottaa, jos ei personoituja viestejä, niin ainakin sen yritystä. Aika hiton harva aihe nimittäin kiinnostaa meistä aivan jokaista. ”KOHDENNA viestisi paremmin” soisikin olevan jokaisen viestijän huoneentauluna ja mantrana.

3. Kiteyttäminen on haastavaa, muttei mahdotonta – ja onnistumisen edellytys

Valintojen tekeminen on aivan todella ok: kaikkia yhtiön 15 eri pääviestiä ei tarvitse (eikä kannata) ympätä yhteen viestinnän tuotokseen, vaikka houkutus tälle on usein valtava. Tiedäthän sen hetken, kun yhteen lyhyeksi tarkoitettuun some-vodeoon on tyrkyllä vähintään sen seitsemän viestiä ja ehkä vielä joku kiva vastuullisuuskulma päälle. Siinä kohtaa viestin läpimenon onnistumisen edellytykset alkavat hipoa nollaa. Hyvä nyrkkisääntö onkin karsia viestejä kunnes 3-luokkalainenkin ymmärtää ja etenkin jaksaa keskittyä siihen, mikä on jutun juoni, pihvi ja ydin. Yleensä onnistuminen kulminoituu siihen yhteen asiaan ja viestiin, joka pitäisi valita. Hankalaa, mutta mahdollista.

4. Panoksen ja tuotoksen suhde on usein melko pyllyllään

Kukaan ei selaile eri pörssiyhtiöiden tiedotteita vapaa-ajallaan viihtyäkseen, niin se vain on. Oletko pohtinut, miksi tähän yhteen ehkä tutuimpaan viestinnän formaattiin panostetaan usein niin pirusti, mutta samalla esimerkiksi koko somedialogi voidaan surutta sysätä kesäharkkarille? Vaikka todellisuudessa yleisö löytyisi juuri sen somen kautta ja koko ajan – toisin kuin sen tiedotteen avulla. Koska some on nuorisolaisten juttu ja edelleen liian hankala hanskattavaksi? Höpö höpö, tässä on ollut itse kullakin aikaa ottaa kanavat haltuun jo 15 vuotta. Toki tiedote voi olla oiva väylä mediaan ja sitä kautta kohderyhmän luokse, mutta pelkkään mediatiedottamiseen nojaamalla viestinnän mahdollisuudet onnistua arjen tarinankerronnassa ja jatkuvassa läsnäolossa kohderyhmien parissa jäävät aika ohueksi. Olisiko ehkä aika huolella pohtia panosta ja tuotosta ja sitä, minkälaisia konventioita viestintään liitämme – vain koska aina on tehty niin?

Mitä muuta lisäisit listaan?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s