Tilaisin yhden ajatusjohtajuuden, kiitos!

Buzzword ajatusjohtajuus on juuri nyt todella monen yrityksen agendalla, mutta valitettavan harva ymmärtää, miten sellaiseksi tullaan.

Ajatusjohtajuuden rakentaminen on verrattavissa brändin rakentamiseen pitkäjänteisyydeltään, mutta pelkkiä markkinointiviestinnän temppuja se ei toki ole. Nopeasyklisessä maailmassamme paradoksaalista onkin, miten kauan ajatusjohtajan aseman saavuttaminen voi kestää. Yritysjohto jos toinenkin patistelee markkinointiviestinnän väkeään työhön heti-mulle-kaikki-nyt-mentaliteetilla näyttäytyen kovin lyhytnäköisenä. Koska ajatusjohtajuus kuulostaa juuri nyt paljon trendikkäämmältä kuin vaikkapa sen brändin rakentaminen, halutaan sen sijaan hypätä tämän aallon harjalle – ei kai se niin vaikeaa voi olla?

Ajatusjohtajuuden rakentaminen ei ole ohjelma

Ajatusjohtajuuden ytimessä on ajattelutavan muutos, joka kulkee läpi organisaation: näiden ajatusten ja periaatteiden puolesta olemme valmiita taistelemaan. Näistä aiheista haluamme keskustella (ja väitellä), vaikka dialogi ei aina olisi helppoa. Joissakin organisaatioissa tämä on jo kulttuurissa kiinni, jolloin ajattelun esiin tuominen käy luonnollisesti helpommin.

Alansa ajatusjohtajaksi haluavan on syytä heti alkuun määrittää, mitä nuo periaatteelliset asiat ovat ja myös missä kulkee rohkeuden raja – ihan käytännössä. Tässä sormi yleensä menee ensi kertaa suuhun.

Riskin ottaminen on ajatusjohtajuuden edellytys

On täysin eri asia peräänkuuluttaa rohkeutta viestinnässä, jos rohkeuden tasoa ei ole yhdessä määritelty eikä tiedetä, miten rohkeus realisoituu tekoina ja sanoina. Yhden rohkeus on toiselle ujoutta eikä pelkän rohkeuden peräänkuuluttaminen power pointeissa tee kenestäkään rohkeaa, saati ajatusjohtajaa.

Tarvitaan se johtava ajatus. Jotain erottuvaa, kohderyhmää kiinnostavaa ja puhuttelevaa, uniikkia. Jotain, mikä saa kohderyhmän syttymään. Kohderyhmä on älyttömän tärkeä määrittää, sillä let’s face it, kuka muka pystyy puhuttelemaan joka ikistä ja samalla erottumaan muista? Eikä edes kannata. Maailman suurimmat kuluttajabränditkin jakavat mielipiteitä, tottakai – Apple vai Microsoft, Cokis vai Pepsi jne. Mikseivät muka myös pienemmät tekijät omassa kohderyhmässään hakisi erottautumista?

Valitse, kenelle pyllistät

Ajatusjohtajuus ei suinkaan tarkoita, että kaikki tykkäävät ja ovat samaa mieltä ajatusjohtajan kanssa, ehei. Osa on väistämättäkin aina vastaan ja kuraa lentää, se on hyväksyttävä. Ihan kuin missä tahansa erottautumiseen pyrkivässä toiminnassa, myös ajatusjohtajuuden rakentamisessa on tehtävä valintoja, jotka pyllistävät toisille – muutenhan ei erotu. Itse asiassa tässä piilee koko homman ydin: kun kaikkia ei edes pyri miellyttämään, löytyy vapaus puhua ja teoin osoittaa, minkä asioiden puolella oikeasti seisoo. Huutelu ei enää hetkauta.

Se, että joku on eri mieltä yhdessä asiassa ei tarkoita, etteikö vastapuolta voisi silti kunnioittaa ja tämän muita näkemyksiä samalla arvostaa. Kiinnostava dialogi edellyttää kitkaa, jota liian moni kavahtaa. Samalla jokaiselle niiaaminen muuttaa dialogin hymistelyksi ja veteläksi löllöksi, joka ei kiinnosta ketään.

Aivan kuten missä tahansa hyvässä markkinointiviestinnässä, myös ajatusjohtajuuden ytimessä on arvolupaus. Riskillä höystettynä. Mitä arvoa kohderyhmällesi tarjoat, ja kuinka paljon riskiä olet valmis ottamaan asiasi puolustamiseksi? Ja nyt ei puhuta tuotteen tai palvelun arvolupauksesta, oli se kuinka timanttinen tahansa, vaan ajattelun. Ja hups, sormi menee jälleen suuhun, sillä ei se ollutkaan niin helppo määritellä, eihän?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s